CROATIA / 16

Kroatia ja Dubrovnik ovat olleet viime aikoina etenkin Game Of Thronesin ansiosta aikamoisessa nosteessa, joten sinne mekin päätettiin elokuun alussa suunnata nauttimaan lämmöstä ja upeista maisemista. Tai oikeastaan itse Dubrovnikiin tutustuttiin lähemmin vasta sitten, kun oltiin ensin ajettu kahteen kertaan Kroatian rannikon läpi ja piipahdettu kuudeksi päiväksi pohjoisessa Pagin saarella sijaitsevassa Novaljan bilekaupungissa - mistä muuten voinkin antaa ihan huikean matkavinkin elektronisen musiikin ystäville, sillä vaikka kyseinen paikka sijaitseekin aivan keskellä ei mitään eikä se ole vielä varsinkaan suomalaisten tiedossa, niin meno oli silti ihan uskomatonta! Nuorten suosiossa olevan Zcré Beachin monissa rantaklubeissa esiintyy kesäkuusta elokuuhun niin isoja kuin pieniäkin nimiä, meidänkin reissulle sattui juuri sopivasti Axwell Ingrosson keikka ja vaahtobileissä viihtyi aamusta iltaan. Ja vaikka Kroatia ei kokonaisuudessaankaan ollut (hotelleja lukuunottamatta) mitenkään kallis kohde, niin ruoka ja juoma Novaljassa ei ollut ihan sitä samaa turistihinnastoa kuin suosituimmissa kohteissa.

Dubrovnik, joka taktisesti jätettiin reissun loppupuolelle, ei sitten taas ole mikään menomesta vaan enemmänkin rentoutujan paratiisi. Päivät kuluivat pääasiassa Lapadin kaupunginosan rannalla porottavasta auringosta nauttien, ja iltaisin lähdettiin siihen kuuluisaan Old Towniin katselemaan kaupungin hulinaa. Löhölomasta huolimatta on kuitenkin kolme asiaa jotka mun mielestä jokaisen Dubrovnikiin matkustavan pitäis toteuttaa:

1. Vanhakaupungin muureilla kävely. Old Town on Dubrovnikin tunnetuin nähtävyys - eikä mitenkään suotta - joten ei ole mitään fiksua syytä jättää se välistä. Paras aika tehdä tämä kierros on oikeasti AAMULLA.  Muurit aukesivat siinä 8-9 aikaan, joten me itse lähdettiin hotellista hieman 8 jälkeen ja oltiin ensimmäisten joukossa kierroksella. Silloin on vielä sopivan hiljaista ja muureilla mahtuu rauhassa katselemaan, kiertelemään ja ottamaan kuvia, kello yhdentoista jälkeen kun kaupungissa alkaa aikamoinen ryysis. Lisäksi aurinko nousee päivällä jo niin polttavaksi että muureilla tallustaminen voi alkaa muuttua hippasen tuskaiseksi.

2. Köysirata-ajelu korkealle Dubrovnikin yläpuolelle. En tiedä oonko ihan paras henkilö suosittelemaan tätä kun itse pidättelin oksennusta ja rutistin silmät kiinni koko ajelun ajan, mutta ehkä ne kukkulan laella odottavat maisemat - ja kaupungin parhaat drinkit - olivat sen arvoisia!

3. Vesiaktiviteetti tai risteily. Vanhakaupungin satamasta lähtee monenlaista laivaa ja purkkia, yhden saaren kiertävistä semi-submarineista isompiin reissuihin. Aktiivisempi matkailija voi myös osallistua kajakkikurssille tai vuokrata vesijetin. Ihan varmasti jokaiselle löytyy jotakin.

Tällä hetkellä tuntuu että suurimpana Kroatiasta jäi käteen ihan hirveä matkakuume (ja näin blogia kirjoittaessa pieni harmitus siitä etten tohinaltani tajunnut ottaa enempää kuvia), enkä tiedä miten maltan odottaa seuraavaa kesää ja sinne suunniteltua Kuuban matkaa. Onneksi uutenavuotena pääsee edes hieman lievittämään kaukokaipuuta minilomalla Amsterdamissa!

HELLO BLOGGER, MY OLD FRIEND

Mä oon aina tykännyt kirjoittamisesta, ajatuksien purkamisesta jonnekin oman pään ulkopuolelle. Musta on hauskaa tuoda ajatuksiani, mielipiteitäni ja näkökulmiani esille eri asioissa, kun mulla niitä nyt sattuu aika paljon olemaan. Sen jälkeen kun mun blogin kirjoittaminen viimeksi kuivui kasaan, kirjoitus- ja puheripulin kohteiksi ovat joutuneet niin vanhemmat, ystävät, facebook-kaverit kuin erinäiset facebook-ryhmätkin, kuten esimerkiksi legendaariset Äitylit. Vaikka pari vuotta blogihiljaisuutta onkin tehnyt todella hyvää, niin pikkuhiljaa on alkanut tulemaan sellainen olo että tekee mieli tehdä tätä taas jossain vähän isommalla mittakaavalla.

Yksi isoimpia syitä siihen miksi mun bloggaamisestani viimeksi katosi into on se että yritin liikaa. Ajauduin siihen pisteeseen että vertailin omaa blogiani jatkuvasti muiden blogeihin, enkä ollut tyytyväinen niin postaustahtiin, kuviini kuin kirjoituksiinikaan. En tehnyt enää blogia omaksi ilokseni, vaan yritin parhaani mukaan vain miellyttää suurta yleisöä. En mä vieläkään tunnista itseäni niistä teksteistä, joita silloin 2014 lopulla blogiin julkaisin. Ja jos jokin harrastus alkaa olemaan enemmän stressaava kuin palkitseva niin silloin siitä pitää luopua - tai ainakin ottaa kunnollinen aikalisä ja miettiä miksi ennen niin rakas homma on alkanut maistumaan ihan puulta.



Mulle sanottiin ettei blogin aloittaminen enää kannata, kun lukijat ja yleisö ovat pikkuhiljaa siirtymässä kokonaan vlogien sekä YouTuben puolelle - mutta entä sitten. Valehtelisin jos väittäisin etteikö lukijat, heidän kommenttinsa ja kiinnostuksensa toisi hyvää mieltä ja lisää puhtia kirjoittamiseen, mutta lähtökohtaisesti mä en aio miettiä mun julkaisujani enää sen mukaan mitä muut haluavat tai eivät halua. Varmaksi voin myös sanoa etten ehdi postaamaan läheskään niin usein kuin "hyvän" bloggaajan kuuluisi. En sitten millään, kun syksyllä alkanut terveydenhoitajan koulutus, sivutoiminen  siivoojan työ, Krav Maga, vapaaehtoistoiminta ja sosiaalinen elämä vievät oman aikansa.

Mutta eiköhän me tästä vielä jotain hyvää saada aikaiseksi. Ainakin mulla on nyt todella hyvä fiilis palata jälleen kerran tänne näppäimistön taakse, ilman että mikään tuntuu liiallisesti velvollisuudelta tai pakkopullalta.